Mä en enään jaksa päivästä toiseen toivoa, että aamulla mun ei tarvitsisi enään herätä.
Nostaa päätään tyynyltä, tehdä asioita, elää.
Sillä mun elämä ei ole ollut elämistä enään pitkään aikaan, ei edes sen elämisen odottamisen arvoista.
Mä en osaa enään kirjoittaa, en ajatella, en toivoa, en uskoakaan. En edes pelätä. En yhtään mitään.
Mä en osaa, enkä haluaisikaan osata mitään paitsi sen, että osaisin tappaa itseni. Osaisin päättää tämä kaiken. Mutten osaa sitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti