En tiedä mitä toivon, en tiedä mitä haluan.
Haluan kai parantua, mutta pelkään että se matka on liian pitkä, kivinen ja vaikea.
Pelkään että kaadun sen matkan aikana ja palaan lähtöpisteeseen, toisaalta mitä menetettävää minulla on?
Olen jo menettänyt itseni sairaudelle, olen jo menettänyt elämäni.
Ei minulla kai suurta menetettävää enään ole?
Olen päättänyt heittää masennuksen, ahdistuneisuuden, syömishäiriön, paniikkihäiriön ja tämän ainaisen tekemättömyyden pois, ikuiseksi ajoiksi pois.
Pelkään vaan, että heitän tämän kaiken liian dramaattisesti pois, kuolemalla.
Pelkään elämää, kuolemaa vain vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti