Rukoilen Jumalalta että tappaisi mut, ettei mun tarvitsisi enään herätä tähän karuun, pimeään, synkkään maailmaan.
Kuitenkin herään seuraavana aamuna, ahdistus ja masennus, jaksamattomuus ja toivottomuus, uskottomuus ja pelko, mielessä.
Mietin vain, että minkä takia tämä kaikki ei voi loppua.
Aamulla kun herään otan unilääkkeen, toivon nukkuvani mahdollisimman kauan.
Iltapäivällä otan viinapullon ja vaivun ihanaan, mystiseen maailmaan, hetkesi pois tästä kaikesta.
Illalla otan taas unilääkkeen(mikäli en ole sammunut alkoholin + lääkkeiden ansioista) ja nukahdan.
En jaksa tehdä mitään, mua ei kiinnosta mikään, en välitä mistään.
Ihan sama.
Isä, minä tahtoisin jo Kotiin. Tule ja vie minut pois tästä inhimillisestä elämästä. Aamen.
11.4.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)