Katsahdan kännykkääni ja laitan herätyskellon soimaan viiden tunnin päähän. Pyörin ja hyörin sängyssä tunnin jos toisenkin, nukahdan tärisevän sydämeni, hikoilevien käsien ja myllertävien ajatuksien pariin. Havahdun pian unestani siihen, etten saa syvästä unesta kiinni, ainakaan ennen aamukuutta, jolloin herätyskello jo soisi. Päätän lukea, liikkua, siivota, tehdä jotain hyödyllistä, mutta havahdun kuitenkin pian siihen, että makaan tärisevänä sängyssä ja päässä ei ole ajatuksen ajatusta.
Luin puoli vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä, jossa päätin, että olen vuonna 2009 maaliskuussa noussut täältä pohjamudista, saanut otteen elämästä, muuttanut itseni, mutten ole tehnyt sille mitään. En vain jaksa ottaa itsestäni kiinni, olen liian väsynyt nousemiseen, olen liian väsynyt edes sen ajattelemiseen. Olen liian väsynyt elämään.
Ps- Olen kiitollinen jokaisesta kommentista mitä rustaatte, ihan vaikka vain elonmerkkisi tuonne loppuun.
Voimia sinulle ihan jokaiseen päivääsi ja hetkeesi.
VastaaPoistaJumala sinua siunatkoon ja varjelkoon. :o)
Hei
VastaaPoistaLöysin tämän Blogin nyt 12.1.10.. Ja mietin että kuinka sinulla nyt menee? Tahtoisitko olla ystäväni? Jos saisin sinun sähköpostiosotteen niin voisin kirjoitella sinulle.