Saavun koulusta kirjastoon, lukemaan. Avaan kirjan mutta teksti vain vilisee sivuilla, en saa sanastakaan selvää. Turhaudun, mieleni tekisi huutaa, raivota, parkua. Juoksen lähimpään kauppaan, ostoskori taas täyttyy jäätelöstä, sipsistä, salaatista, leivästä, kastikkeista, limusta. Kiristän tahtia, mutta hidastan mitä lähemmäs kassaa pääsen, en kehtaa ostaa näitä kaikkea tästä. Kävelen kuitenkin vaivaantuneena kassalle ja mumisin hiljaa " tyttöjen ilta tänään " ja kiiruhdin sanaakaan sanomatta kaksi kassillista moskaa kirjaston vessaan. Vietän taas, jälleen liian sairaan iltapäivän. Ahmin ruokaa naamaani, välillä hörppien limua. Jatkan ahmimista ja oksennan aina välissä. En saa itsestäni enään otetta, vaikka olen päättänyt lopettaa tämän kaiken. Pian kävelen vessasta sanaakaan sanomatta, vieno hymy kasvoillani takaisin kirjaston lukusaliin, jos vaikka nyt saisin jotain aikaseksi.
Pian huomaan istuvani jo tietokoneen ääressä, ahmin ihmisten loistavia blogeja ja minun tekisi mieli pelastaa kaikki ketkä voivat huonosti, en halua maailmaa jossa on näin paljon pahuutta. Haluan itse maalata itselleni omanlaisen maailman, maailman joka on täynnä kaunista musiikkia, valloittavaa tanssia, jäätelönmakuisia suudelmia, mansikan värjäämiä sormia, lumisadetta, lumienkeleitä, piknikkejä suomenlinnassa ja auringon värjäämiä hiussuortuvia. Minä itse maalaan unelmani, joista haluaisin saada vielä jokin päivä kiinni. Minä olen päätänyt maalata maailmani uudestaan, maalaan unelmani kattoon enkä huomaa pahuutta enään lainkaan ympärilläni, minä vielä onnistun siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti