buliminointia part 57946984524788

... vanhemmat lähti. Olin hetkessä pyörän selässä pyöräilemässä kohti kauppaa. ostoskori täyttyi jälleen kerran kolmessa eri kaupassa; juustoa, leipää, jäätelöä, sipsiä.. En edes tahdo kuvitella kuinka monta kaloria sulloin äsken suuhuni, toisaalta.. Onneksi suurimman osan niistä sydämeni antoi oksentaa - ei kuitenkaan kaikkea. Sydämeni sanoi riksrakspoks ja heihei nyt riitti, oli pakko huilahtaa hetkeksi. Yritin uudestaan hetken päästä, ei antanut edes yökätä, kun taas uhkaili irtisanoa itsensä - en kyllä pahastuisi, parempi se vain olisi.

Ostin eilen juotavaa, tänään aion vetää pääni täyteen, enkä ajatella enään mitään. Unohtaa hetkeksi tämän kaiken pahan olon, tunnottomuuden, jaksamattomuuden, ahdistuksen. En pahastuisi vaikka sydämeni ei kestäisi juomista.. en todellakaan pahastuisi. parempi vain.

tänään olen ahminut.. ja oksentanut. Ja tänään aion vielä juoda juoda juoda ja polttaa.

ahmimista ja unelmien maalaamista

Saavun koulusta kirjastoon, lukemaan. Avaan kirjan mutta teksti vain vilisee sivuilla, en saa sanastakaan selvää. Turhaudun, mieleni tekisi huutaa, raivota, parkua. Juoksen lähimpään kauppaan, ostoskori taas täyttyy jäätelöstä, sipsistä, salaatista, leivästä, kastikkeista, limusta. Kiristän tahtia, mutta hidastan mitä lähemmäs kassaa pääsen, en kehtaa ostaa näitä kaikkea tästä. Kävelen kuitenkin vaivaantuneena kassalle ja mumisin hiljaa " tyttöjen ilta tänään " ja kiiruhdin sanaakaan sanomatta kaksi kassillista moskaa kirjaston vessaan. Vietän taas, jälleen liian sairaan iltapäivän. Ahmin ruokaa naamaani, välillä hörppien limua. Jatkan ahmimista ja oksennan aina välissä. En saa itsestäni enään otetta, vaikka olen päättänyt lopettaa tämän kaiken. Pian kävelen vessasta sanaakaan sanomatta, vieno hymy kasvoillani takaisin kirjaston lukusaliin, jos vaikka nyt saisin jotain aikaseksi.

Pian huomaan istuvani jo tietokoneen ääressä, ahmin ihmisten loistavia blogeja ja minun tekisi mieli pelastaa kaikki ketkä voivat huonosti, en halua maailmaa jossa on näin paljon pahuutta. Haluan itse maalata itselleni omanlaisen maailman, maailman joka on täynnä kaunista musiikkia, valloittavaa tanssia, jäätelönmakuisia suudelmia, mansikan värjäämiä sormia, lumisadetta, lumienkeleitä, piknikkejä suomenlinnassa ja auringon värjäämiä hiussuortuvia. Minä itse maalaan unelmani, joista haluaisin saada vielä jokin päivä kiinni. Minä olen päätänyt maalata maailmani uudestaan, maalaan unelmani kattoon enkä huomaa pahuutta enään lainkaan ympärilläni, minä vielä onnistun siinä.

Ikuinen saamattomuus

ahmin ahmin ahmin. Oksennan ja oksennan. Makaan kylppärin lattialla taas, lähes elottomana. Mietin, että onkohan tämä mun sydämeni loppu, kun tunnen sydämeni voimien olevan lopussa, se menee miten sattuu, jos edes menee. En jaksa välittää vaan jatkan ahmimista ja oksentelua minkä pystyn, pelkään etten ikinä pääse tästä eroon. Pelkään, että olen antanut tämän mennä liian pitkälle, ettei täältä ole enään tietä kotiin.

Huoneeni on sotkuisempi kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, en vain jaksa. Lukemiseni on huonompaa kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, ajatella, opetella. Ruhoni on leveämpi mitä pitkään aikaan, en jaksa kontrolloida itseäni, en vain jaksa, vaikka pitäisi, että mahtuisin vaatteisiini. Voimani ovat huonommassa jamassa mitä aikoihin, mutten jaksa välittää.

Eilinen piti olla hyvä päivä, suunnitelmassa oli huoneen siivousta, koirien siistimistä, lukemista ja illalla vielä hyvä näytelmä. Eilinen osoittautui kuitenkin huonommaksi päiväksi mitä aikoihin, en lukenut, en siivonnut, en siistinyt koiria. Söin ja makoilin, lähdin näytelmään. Sain kahdeksankymmenen euron sakon, josta aion tehdä valituksen.