nyt skarpataan

... Oon syönyt tänään 8 karkkia, jotka oksensin.
... Poltin 8 tupakkaa 45 minuutin aikana, panikoin koulua liikaa.
... Olen nukkunut tänään 2 tuntia, vaikka väsytti niin paljon että olisin voinut nukkua viisi.
... En ole lukenut lainkaan, vaikka olisi pitänyt.
... Olin liian ahdistunut lähteäkseni tapaamaan kaveria.
... Olen juonut tänään vettä enemmän kuin aikoihin, koska aion pysyä tässä paastossa.

En vain jaksa ajatella sitä, että mä olen nyt koulussa, että mun on nyt skarpattava - sillä en todellakaan jaksa skarpata. Koulussa vain 20 minuutin oleminen oli tuskaa, halusin kokoajan pois siitä tilanteesta. Miten kestän sitten jatkon?
Miten kestän jatkon, kun en jaksa edes aina nousta sängystäni ylös, sillä paha olo on sietämätön?
Miten jaksan koulua, kun harvoin jaksan edes nähdä ystäviäni?
Miten jaksan hymyillä ja opiskella, kun yhden kirjan lukeminen kuukaudessa on nykyään (tässä pahassa olossa) saavutus?
Miten jaksan joka aamu lähteä kouluun, kun voin huonommin kuin koskaan aiemmin tämän viiden vuoden paskan aikana?

-viisi vuotta sitten jaksoin mennä kouluun usein, mutten aina.
-neljä vuotta sitten silloin tällöin
-kolme vuotta sitten joskus
-kaksi vuotta sitten harvoin
-vuosi sitten todella harvoin
- tänä vuonna ? En tiedä, se jää arvoitukseksi.

En todella tiedä. Enkä jaksa.

en jaksa.

en tiedä

Mä en enään jaksa päivästä toiseen toivoa, että aamulla mun ei tarvitsisi enään herätä.
Nostaa päätään tyynyltä, tehdä asioita, elää.
Sillä mun elämä ei ole ollut elämistä enään pitkään aikaan, ei edes sen elämisen odottamisen arvoista.

Mä en osaa enään kirjoittaa, en ajatella, en toivoa, en uskoakaan. En edes pelätä. En yhtään mitään.

Mä en osaa, enkä haluaisikaan osata mitään paitsi sen, että osaisin tappaa itseni. Osaisin päättää tämä kaiken. Mutten osaa sitäkään.