nyt skarpataan

... Oon syönyt tänään 8 karkkia, jotka oksensin.
... Poltin 8 tupakkaa 45 minuutin aikana, panikoin koulua liikaa.
... Olen nukkunut tänään 2 tuntia, vaikka väsytti niin paljon että olisin voinut nukkua viisi.
... En ole lukenut lainkaan, vaikka olisi pitänyt.
... Olin liian ahdistunut lähteäkseni tapaamaan kaveria.
... Olen juonut tänään vettä enemmän kuin aikoihin, koska aion pysyä tässä paastossa.

En vain jaksa ajatella sitä, että mä olen nyt koulussa, että mun on nyt skarpattava - sillä en todellakaan jaksa skarpata. Koulussa vain 20 minuutin oleminen oli tuskaa, halusin kokoajan pois siitä tilanteesta. Miten kestän sitten jatkon?
Miten kestän jatkon, kun en jaksa edes aina nousta sängystäni ylös, sillä paha olo on sietämätön?
Miten jaksan koulua, kun harvoin jaksan edes nähdä ystäviäni?
Miten jaksan hymyillä ja opiskella, kun yhden kirjan lukeminen kuukaudessa on nykyään (tässä pahassa olossa) saavutus?
Miten jaksan joka aamu lähteä kouluun, kun voin huonommin kuin koskaan aiemmin tämän viiden vuoden paskan aikana?

-viisi vuotta sitten jaksoin mennä kouluun usein, mutten aina.
-neljä vuotta sitten silloin tällöin
-kolme vuotta sitten joskus
-kaksi vuotta sitten harvoin
-vuosi sitten todella harvoin
- tänä vuonna ? En tiedä, se jää arvoitukseksi.

En todella tiedä. Enkä jaksa.

en jaksa.

buliminointia part 57946984524788

... vanhemmat lähti. Olin hetkessä pyörän selässä pyöräilemässä kohti kauppaa. ostoskori täyttyi jälleen kerran kolmessa eri kaupassa; juustoa, leipää, jäätelöä, sipsiä.. En edes tahdo kuvitella kuinka monta kaloria sulloin äsken suuhuni, toisaalta.. Onneksi suurimman osan niistä sydämeni antoi oksentaa - ei kuitenkaan kaikkea. Sydämeni sanoi riksrakspoks ja heihei nyt riitti, oli pakko huilahtaa hetkeksi. Yritin uudestaan hetken päästä, ei antanut edes yökätä, kun taas uhkaili irtisanoa itsensä - en kyllä pahastuisi, parempi se vain olisi.

Ostin eilen juotavaa, tänään aion vetää pääni täyteen, enkä ajatella enään mitään. Unohtaa hetkeksi tämän kaiken pahan olon, tunnottomuuden, jaksamattomuuden, ahdistuksen. En pahastuisi vaikka sydämeni ei kestäisi juomista.. en todellakaan pahastuisi. parempi vain.

tänään olen ahminut.. ja oksentanut. Ja tänään aion vielä juoda juoda juoda ja polttaa.

en jaksa enään

päivästä toiseen sanon olevani onnellinen, onnellisempi kuin koskaan.
Joka päivä ylistän läheisilleni kuinka voin pitkästä aikaa hyvin, kuinka olen vihdoin onnellinen, tasapainoinen ja elämän haluinen.
Ihmisille jotka tietävät karun historiani, totuuden elämästäni, hekin luulevat että voin hyvin ja olen onnellisempi kuin koskaan, oi miksen osaa enää olla enään rehellinen, vai enkö vain enään halua sitä?
Mistä tämä johtuu, mistä?
En vain jaksa enään, en uskalla, kehtaa, haluakaan näyttää ihmisille sitä mikä olen oikeasti.

Nyt voin kuitenkin sanoa rehellisesti, että elämäni on:

auki viilleettyjä jalkoja,
auki revittyjä haavoja,
ahmittuja ruokia,
oksennettuja ruoan tähteitä,
puhkikuluneita kappaleita,
tyhjentyviä lääkepurkkeja,
täriseviä käsiä,
yliannostuksia,
hiilitabletteja ja käsiä kurkussa,
tyhjyyttä kiliseviä viinapulloja nurkassa,
ahdistuneita ajatuksia,
tunnottomuutta pahimillaan,
näyttelemistä,
uskottelemista parhaimmillaan.
Masennusta pahimmillaan, nyt koskaan ikinä.

mulla on vain yksi toive,
että tämä kaikki päättyisi.
Ettei mun tarvitsisi enään nousta yhtenäkään aamuna ylös.

Välillä musta tuntuu, etten oikein tiedä mitä haluan. Haluaisin niin paljon saada ruusuisen elämän, tehdä pitkiä, viikon vaeteluja, opiskella yötä päivää. Rakastua ja nauttia, olla iloinen ja haluttu. Olla ennen kaikkea Onnellinen. Mä haluaisin rakastaa elämää.
Teen suunnitelmia ja mietin mitä mä haluan tehdä, filosofia, lääketiede, psykologia, teologia, valtio-oppi ! Mä haluan tehdä kaikkea, kokeilla maailman rajoja ja lähteä ulkomaille töihin. Mä haluan tehdä samaan aikaan kaikkea mitä olen unelmoinut, mutta samalla olen kuitenkin oikeasti kuolemispisteessä, en tiedä kauan jaksan. En tiedä jaksanko ylipäätänsä yhtään mitään. Mun unelmat rikkoo tasan yksi asia, minä ja mun saamattomuus. Minä ja mun huono psyykkinen kunto, tämä masennus, jaksamattomuus, syömishäiriö, ahdistus, osaamattomuus, tykittävän huono itsetunto, ainainen itsetuhoisuus. Ainainen huonous, kertokaa mulle mitä teen, että jaksan ? Että saan maalatut unelmat oikeiksi.

Ps. Miten tähän saa kaksi kuvaa ? sillai, et toinen on vaikka tuolla alussa ja toinen lopussa? Kun en itse osaa.

paasto nr 4656847249

Tiedättekö miltä tuntuu, kun joku tuttu tai läheinen sanoo teille, että olet läski. Tai ei ehkä suoraan edellä mainituilla sanoilla päin naamaan, mutta joko he puhuvat keskenään, tai mainitsee jotenkin kuinka paljon syötte. Tai jotenkin, että kuitenkin tajuatte, että pointti oli lihavuutesi. Tai ei ehkä lihavuus, mutta syödyn ruoan määrä, että kuinka syöt enemmän kuin mitä kokoisesi pitäisi tai muuta vastaavaa. Tai ainakin niin, että sä otat sen sanoilla läskiläskiläskiläskiläski, lihavalihava. Mä tiedän, että olen syönyt tänään liikaa, mä tiedän, että mä lihon, kun mä ahmin, enkä pysty oksentamaan kaikkea syötyä ruokaa. Olen päättänyt ryhdistäytyä, paastoan, lenkkeilen. Ennen kaikkea laihdun ratkaisevasti, mä pystyn siihen. Mun on taas opittava kontrolloimaan itseäni paremmin, kuin ehkä koskaan. .

Ikuinen saamattomuus

ahmin ahmin ahmin. Oksennan ja oksennan. Makaan kylppärin lattialla taas, lähes elottomana. Mietin, että onkohan tämä mun sydämeni loppu, kun tunnen sydämeni voimien olevan lopussa, se menee miten sattuu, jos edes menee. En jaksa välittää vaan jatkan ahmimista ja oksentelua minkä pystyn, pelkään etten ikinä pääse tästä eroon. Pelkään, että olen antanut tämän mennä liian pitkälle, ettei täältä ole enään tietä kotiin.

Huoneeni on sotkuisempi kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, en vain jaksa. Lukemiseni on huonompaa kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, ajatella, opetella. Ruhoni on leveämpi mitä pitkään aikaan, en jaksa kontrolloida itseäni, en vain jaksa, vaikka pitäisi, että mahtuisin vaatteisiini. Voimani ovat huonommassa jamassa mitä aikoihin, mutten jaksa välittää.

Eilinen piti olla hyvä päivä, suunnitelmassa oli huoneen siivousta, koirien siistimistä, lukemista ja illalla vielä hyvä näytelmä. Eilinen osoittautui kuitenkin huonommaksi päiväksi mitä aikoihin, en lukenut, en siivonnut, en siistinyt koiria. Söin ja makoilin, lähdin näytelmään. Sain kahdeksankymmenen euron sakon, josta aion tehdä valituksen.