paasto nr 4656847249

Tiedättekö miltä tuntuu, kun joku tuttu tai läheinen sanoo teille, että olet läski. Tai ei ehkä suoraan edellä mainituilla sanoilla päin naamaan, mutta joko he puhuvat keskenään, tai mainitsee jotenkin kuinka paljon syötte. Tai jotenkin, että kuitenkin tajuatte, että pointti oli lihavuutesi. Tai ei ehkä lihavuus, mutta syödyn ruoan määrä, että kuinka syöt enemmän kuin mitä kokoisesi pitäisi tai muuta vastaavaa. Tai ainakin niin, että sä otat sen sanoilla läskiläskiläskiläskiläski, lihavalihava. Mä tiedän, että olen syönyt tänään liikaa, mä tiedän, että mä lihon, kun mä ahmin, enkä pysty oksentamaan kaikkea syötyä ruokaa. Olen päättänyt ryhdistäytyä, paastoan, lenkkeilen. Ennen kaikkea laihdun ratkaisevasti, mä pystyn siihen. Mun on taas opittava kontrolloimaan itseäni paremmin, kuin ehkä koskaan. .

Ikuinen saamattomuus

ahmin ahmin ahmin. Oksennan ja oksennan. Makaan kylppärin lattialla taas, lähes elottomana. Mietin, että onkohan tämä mun sydämeni loppu, kun tunnen sydämeni voimien olevan lopussa, se menee miten sattuu, jos edes menee. En jaksa välittää vaan jatkan ahmimista ja oksentelua minkä pystyn, pelkään etten ikinä pääse tästä eroon. Pelkään, että olen antanut tämän mennä liian pitkälle, ettei täältä ole enään tietä kotiin.

Huoneeni on sotkuisempi kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, en vain jaksa. Lukemiseni on huonompaa kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, ajatella, opetella. Ruhoni on leveämpi mitä pitkään aikaan, en jaksa kontrolloida itseäni, en vain jaksa, vaikka pitäisi, että mahtuisin vaatteisiini. Voimani ovat huonommassa jamassa mitä aikoihin, mutten jaksa välittää.

Eilinen piti olla hyvä päivä, suunnitelmassa oli huoneen siivousta, koirien siistimistä, lukemista ja illalla vielä hyvä näytelmä. Eilinen osoittautui kuitenkin huonommaksi päiväksi mitä aikoihin, en lukenut, en siivonnut, en siistinyt koiria. Söin ja makoilin, lähdin näytelmään. Sain kahdeksankymmenen euron sakon, josta aion tehdä valituksen.

Eksynyt

Aamu saapuu taas hitaammin kuin aikoihin, toisaalta taas nopeammin mitä olisin toivonut.

Olen eksynyt kartalta, en ole kartalla enään. Olen eksynyt pimeään ja loputtomaan metsään mistä ei ole takaisin pääsyä, missä ei valoa näy, ei näy edes auringon säteitä. Olen ollut eksyksissä jo kauan, mutta eksyn päivä päivältä pidemmälle ja syvemmälle loputtomaan metsään, väärille teille. Päivä päivältä olen lähempänä omaa kuolemaa ja sitä pistettä kun kukaan ei saa muhun enään otetta, kun olen yksin omassa maailmassani eikä ympärilläni ole ketään, ei ketään tai mitään.

Mä tiedän, että tämä tie on sairas ja loputon ja mun pitäisi ryhdistäytyä, mutta mä en jaksa. Mulla on voimat lopussa, kuka nostaa minut nyt täältä mudasta.