ahmin ahmin ahmin. Oksennan ja oksennan. Makaan kylppärin lattialla taas, lähes elottomana. Mietin, että onkohan tämä mun sydämeni loppu, kun tunnen sydämeni voimien olevan lopussa, se menee miten sattuu, jos edes menee. En jaksa välittää vaan jatkan ahmimista ja oksentelua minkä pystyn, pelkään etten ikinä pääse tästä eroon. Pelkään, että olen antanut tämän mennä liian pitkälle, ettei täältä ole enään tietä kotiin.
Huoneeni on sotkuisempi kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, en vain jaksa. Lukemiseni on huonompaa kuin aikoihin, en vain jaksa ryhdistäytyä, ajatella, opetella. Ruhoni on leveämpi mitä pitkään aikaan, en jaksa kontrolloida itseäni, en vain jaksa, vaikka pitäisi, että mahtuisin vaatteisiini. Voimani ovat huonommassa jamassa mitä aikoihin, mutten jaksa välittää.
Eilinen piti olla hyvä päivä, suunnitelmassa oli huoneen siivousta, koirien siistimistä, lukemista ja illalla vielä hyvä näytelmä. Eilinen osoittautui kuitenkin huonommaksi päiväksi mitä aikoihin, en lukenut, en siivonnut, en siistinyt koiria. Söin ja makoilin, lähdin näytelmään. Sain kahdeksankymmenen euron sakon, josta aion tehdä valituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti