Rukoilen Jumalalta että tappaisi mut, ettei mun tarvitsisi enään herätä tähän karuun, pimeään, synkkään maailmaan.
Kuitenkin herään seuraavana aamuna, ahdistus ja masennus, jaksamattomuus ja toivottomuus, uskottomuus ja pelko, mielessä.
Mietin vain, että minkä takia tämä kaikki ei voi loppua.
Aamulla kun herään otan unilääkkeen, toivon nukkuvani mahdollisimman kauan.
Iltapäivällä otan viinapullon ja vaivun ihanaan, mystiseen maailmaan, hetkesi pois tästä kaikesta.
Illalla otan taas unilääkkeen(mikäli en ole sammunut alkoholin + lääkkeiden ansioista) ja nukahdan.
En jaksa tehdä mitään, mua ei kiinnosta mikään, en välitä mistään.
Ihan sama.
Isä, minä tahtoisin jo Kotiin. Tule ja vie minut pois tästä inhimillisestä elämästä. Aamen.
11.4.2010
30.3.2010
19.2.2010
uusi alkuko?
En tiedä mitä toivon, en tiedä mitä haluan.
Haluan kai parantua, mutta pelkään että se matka on liian pitkä, kivinen ja vaikea.
Pelkään että kaadun sen matkan aikana ja palaan lähtöpisteeseen, toisaalta mitä menetettävää minulla on?
Olen jo menettänyt itseni sairaudelle, olen jo menettänyt elämäni.
Ei minulla kai suurta menetettävää enään ole?
Olen päättänyt heittää masennuksen, ahdistuneisuuden, syömishäiriön, paniikkihäiriön ja tämän ainaisen tekemättömyyden pois, ikuiseksi ajoiksi pois.
Pelkään vaan, että heitän tämän kaiken liian dramaattisesti pois, kuolemalla.
Pelkään elämää, kuolemaa vain vähän.
Haluan kai parantua, mutta pelkään että se matka on liian pitkä, kivinen ja vaikea.
Pelkään että kaadun sen matkan aikana ja palaan lähtöpisteeseen, toisaalta mitä menetettävää minulla on?
Olen jo menettänyt itseni sairaudelle, olen jo menettänyt elämäni.
Ei minulla kai suurta menetettävää enään ole?
Olen päättänyt heittää masennuksen, ahdistuneisuuden, syömishäiriön, paniikkihäiriön ja tämän ainaisen tekemättömyyden pois, ikuiseksi ajoiksi pois.
Pelkään vaan, että heitän tämän kaiken liian dramaattisesti pois, kuolemalla.
Pelkään elämää, kuolemaa vain vähän.
18.8.2009
nyt skarpataan
... Oon syönyt tänään 8 karkkia, jotka oksensin.
... Poltin 8 tupakkaa 45 minuutin aikana, panikoin koulua liikaa.
... Olen nukkunut tänään 2 tuntia, vaikka väsytti niin paljon että olisin voinut nukkua viisi.
... En ole lukenut lainkaan, vaikka olisi pitänyt.
... Olin liian ahdistunut lähteäkseni tapaamaan kaveria.
... Olen juonut tänään vettä enemmän kuin aikoihin, koska aion pysyä tässä paastossa.
En vain jaksa ajatella sitä, että mä olen nyt koulussa, että mun on nyt skarpattava - sillä en todellakaan jaksa skarpata. Koulussa vain 20 minuutin oleminen oli tuskaa, halusin kokoajan pois siitä tilanteesta. Miten kestän sitten jatkon?
Miten kestän jatkon, kun en jaksa edes aina nousta sängystäni ylös, sillä paha olo on sietämätön?
Miten jaksan koulua, kun harvoin jaksan edes nähdä ystäviäni?
Miten jaksan hymyillä ja opiskella, kun yhden kirjan lukeminen kuukaudessa on nykyään (tässä pahassa olossa) saavutus?
Miten jaksan joka aamu lähteä kouluun, kun voin huonommin kuin koskaan aiemmin tämän viiden vuoden paskan aikana?
-viisi vuotta sitten jaksoin mennä kouluun usein, mutten aina.
-neljä vuotta sitten silloin tällöin
-kolme vuotta sitten joskus
-kaksi vuotta sitten harvoin
-vuosi sitten todella harvoin
- tänä vuonna ? En tiedä, se jää arvoitukseksi.
En todella tiedä. Enkä jaksa.
en jaksa.
... Poltin 8 tupakkaa 45 minuutin aikana, panikoin koulua liikaa.
... Olen nukkunut tänään 2 tuntia, vaikka väsytti niin paljon että olisin voinut nukkua viisi.
... En ole lukenut lainkaan, vaikka olisi pitänyt.
... Olin liian ahdistunut lähteäkseni tapaamaan kaveria.
... Olen juonut tänään vettä enemmän kuin aikoihin, koska aion pysyä tässä paastossa.
En vain jaksa ajatella sitä, että mä olen nyt koulussa, että mun on nyt skarpattava - sillä en todellakaan jaksa skarpata. Koulussa vain 20 minuutin oleminen oli tuskaa, halusin kokoajan pois siitä tilanteesta. Miten kestän sitten jatkon?
Miten kestän jatkon, kun en jaksa edes aina nousta sängystäni ylös, sillä paha olo on sietämätön?
Miten jaksan koulua, kun harvoin jaksan edes nähdä ystäviäni?
Miten jaksan hymyillä ja opiskella, kun yhden kirjan lukeminen kuukaudessa on nykyään (tässä pahassa olossa) saavutus?
Miten jaksan joka aamu lähteä kouluun, kun voin huonommin kuin koskaan aiemmin tämän viiden vuoden paskan aikana?
-viisi vuotta sitten jaksoin mennä kouluun usein, mutten aina.
-neljä vuotta sitten silloin tällöin
-kolme vuotta sitten joskus
-kaksi vuotta sitten harvoin
-vuosi sitten todella harvoin
- tänä vuonna ? En tiedä, se jää arvoitukseksi.
En todella tiedä. Enkä jaksa.
en jaksa.
10.8.2009
en tiedä
Mä en enään jaksa päivästä toiseen toivoa, että aamulla mun ei tarvitsisi enään herätä.
Nostaa päätään tyynyltä, tehdä asioita, elää.
Sillä mun elämä ei ole ollut elämistä enään pitkään aikaan, ei edes sen elämisen odottamisen arvoista.
Mä en osaa enään kirjoittaa, en ajatella, en toivoa, en uskoakaan. En edes pelätä. En yhtään mitään.
Mä en osaa, enkä haluaisikaan osata mitään paitsi sen, että osaisin tappaa itseni. Osaisin päättää tämä kaiken. Mutten osaa sitäkään.
Nostaa päätään tyynyltä, tehdä asioita, elää.
Sillä mun elämä ei ole ollut elämistä enään pitkään aikaan, ei edes sen elämisen odottamisen arvoista.
Mä en osaa enään kirjoittaa, en ajatella, en toivoa, en uskoakaan. En edes pelätä. En yhtään mitään.
Mä en osaa, enkä haluaisikaan osata mitään paitsi sen, että osaisin tappaa itseni. Osaisin päättää tämä kaiken. Mutten osaa sitäkään.
31.7.2009
outo päivä
Lähdin aamulla junalla kohti Pasilaa, käsittämätön henkinen paha olo oli seurannut minua jo pitkään. Ratikkaan astuessani laitoin mp3sen kovemmalle kuin koskaan, ja miten sattuikin.. Se valitsi itse itsestään ne angstisimmat kappaleet, ne soivat koko sen matkan Auroran sairalaan pihalle asti. Pihalle päästessäni katsoin, ajattelin.
Päivystys. Sinne minun ehkä pitäisi mennä, olo on niin käsittämätön etten enään jaksa, haluaisin vain kuolla ja kadota. Haluaisin pois tästä kaikesta pahasta, tästä tuskasta. En vain enään jaksa, haluan pois tästä loputtomasta tunnelista.
Kävelin hitain askelin kyltin osoittamaan suuntaan, katsoin vaivihkaa jokaisesta ikkunasta sisään, jos näkisin edes jotain.
Askeleeni pysähtyivät kuin itsestään kahdenkymmnen metrin päähän ovesta, hengitys pysähtyi hetkeksi, uskallanko.
Sytytin tupakan. Peräännyin ja palasin takaisin, mielessä samat ajatukset kuin kylttiä katsoessani.
Seisahdin taas samaan paikkaan, kuin ensimmäisellä kerralla. Hoitaja tulee ulos, en katso häntä silmiin, pian hän palaa ja katsoo minua myötätuntoinen katse silmillään. Väistän hänen katsettaan, en kestä katsoa häntä silmiin, koen olevani niin läpinäkyvä.
Peräännyin taas, saavuin kotiin.
Tuijotan tyhjään, en jaksa, ajattelen. Keittiöön asteleminen tuli kuin luonnostaan, ahmin ja otan kourallisen kofeiinitabletteja. Oksennan osaltaan tahattomasti, osaltaan tahallisesti. Nukahdan, herään ja otan lisää kofeiinitabletteja, tähän helvetinmoiseen tuskaan. Oksennan ja nukahdan taas.
Nyt taas heräsin, en jaksa ajattelen, kunpa nukkumatti tulisi taas ystäväkseni.
Haluan vain nukkua tätä kaikkea pois.
Päivystys. Sinne minun ehkä pitäisi mennä, olo on niin käsittämätön etten enään jaksa, haluaisin vain kuolla ja kadota. Haluaisin pois tästä kaikesta pahasta, tästä tuskasta. En vain enään jaksa, haluan pois tästä loputtomasta tunnelista.
Kävelin hitain askelin kyltin osoittamaan suuntaan, katsoin vaivihkaa jokaisesta ikkunasta sisään, jos näkisin edes jotain.
Askeleeni pysähtyivät kuin itsestään kahdenkymmnen metrin päähän ovesta, hengitys pysähtyi hetkeksi, uskallanko.
Sytytin tupakan. Peräännyin ja palasin takaisin, mielessä samat ajatukset kuin kylttiä katsoessani.
Seisahdin taas samaan paikkaan, kuin ensimmäisellä kerralla. Hoitaja tulee ulos, en katso häntä silmiin, pian hän palaa ja katsoo minua myötätuntoinen katse silmillään. Väistän hänen katsettaan, en kestä katsoa häntä silmiin, koen olevani niin läpinäkyvä.
Peräännyin taas, saavuin kotiin.
Tuijotan tyhjään, en jaksa, ajattelen. Keittiöön asteleminen tuli kuin luonnostaan, ahmin ja otan kourallisen kofeiinitabletteja. Oksennan osaltaan tahattomasti, osaltaan tahallisesti. Nukahdan, herään ja otan lisää kofeiinitabletteja, tähän helvetinmoiseen tuskaan. Oksennan ja nukahdan taas.
Nyt taas heräsin, en jaksa ajattelen, kunpa nukkumatti tulisi taas ystäväkseni.
Haluan vain nukkua tätä kaikkea pois.
25.7.2009
en jaksa
.. en vain voi enää elää.
En vain voi, en jaksa en kestä en halua.
Miksen vaan voi kuolla, miksen.
Miksei kaikki ole niin helppoa, mitä voisi olla.
Miksen osaa tappaa itseäni, miksen osaa hypätä junan alle, miksen osaa ottaa lääkkeitä tarpeeksi, juuri oikeassa paikassa.
Meinasin tappaa itseni viime yönä, en kuitenkaan kehdannu, pystynyt, voinut. Se tieto, että oma perhe nukkuisi viereisissä huoneissa. Se tieto, että he aamulla huomaisivat kun tulisivat huoneeseen, ettei henkinki kulkisi.
En kehdannut. Jos tappaisin itseni niin tekisisin sen yksin, ulkona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)